Radonmittaus

You are here: Home \ Radonmittaus


RADON

Radon on radioaktiivinen kaasu, jota voi esiintyä sisäilmassa. Talon alla oleva maaperä on tärkein radonin lähde. Asuntoon radon kulkeutuu perustuksessa olevien rakojen kautta. Radonia ei voi aistia ja mittaaminen on ainoa tapa saada pitoisuus selville.

Keuhkojen radonista saama säteilyannos lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään. Mitä kauemmin ja mitä korkeammassa radonpitoisuudessa oleskelee, sitä suurempi riski on.  Suomessa todetaan vuosittain 2000 keuhkosyöpää, joista noin 300 liittyy radonaltistumiseen. Tupakoitsijoilla radonista aiheutuva riski on suurempi kuin tupakoimattomilla.

RADONPITOISUUDEN PIKAMITTAUS

Radonpitoisuuden pikamittaukset ovat hyvä apu radonkorjausten yhteydessä, sillä niillä voidaan jo parissa päivässä arvioida radonpoiston onnistuminen. Mittausta tehdään radonarvojen vaihtelun vuoksi 48-tunnin, viikon tai kuukauden jatkuvana mittauksena.

Lyhytaikaisen mittauksen perusteella voidaan arvioida, tarvitaanko lisäkorjaustoimenpiteitä ennen radonpitoisuuden pitkäaikaista, vähintään kaksi kuukautta kestävää, tarkistusmittausta. Jatkuvatoimisella mittareilla voi määrittää radonpitoisuuden keskiarvon esimerkiksi 48 tunnin ajalta, mutta 48 tunnin keskiarvo voi joissakin tapauksissa poiketa paljonkin pitempiaikaisesta keskiarvosta. Sen takia radonkorjauksen tulos on aina tarkistettava vähintään kahden kuukauden Stukes -purkkimittauksella.

TULOKSET

Jos sisäilman radonmittaustulos ylittää 400 Bq/m3, Säteilyturvakeskus suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin radonpitoisuuden pienentämiseksi. Uudiskohteissa suositus on alle 200 Bq/m3.  Jos mittaustulos on 200 – 400 Bq/m3, Säteilyturvakeskus suosittelee muun muassa ilmanvaihdon parantamista ja muita helposti tehtäviä korjauksia, jotta radonpitoisuutta voitaisiin alentaa. Jos sisäilman radonpitoisuus alittaa 200 Bq/m3, ko. tilan radonturvallisuus on riittävä.